maanantai 10. elokuuta 2015

Tyhjää pyytämässä

Pienen tauon jälkeen oli aika suunnata taas kalalle. Kyseiselle viikonlopulle suunniteltu Rovaniemen reissu mahdollisti yhden vuorokausiluvan kalastamisen Rovaniemen ympäristössä. Kohteeksi valittiin Meltausjoki tunteroisen päässä Rovaniemeltä Kittilään päin. Karttaa tutkimalla päätimme suunnistaa Marivaaran kodalle Pahtakoskelle, jonne vaikutti olevan kohtalainen pääsy myös autolla. 

Marivaaran infopisteelle ja Metsähallituksen vuokramökeille vievältä tieltä kodalle kääntyvä metsäautotie osoittautui hyvinkin hankalaksi ajettavaksi normaalilla henkilöautolla, mutta kaikesta huolimatta pääsimme ehjänä sopivalle kääntöpaikalle, johon päätimme auton jättää ja kävellä loppumatkan. 



Perjantaina kerkesimme kalastaa kolmisen tuntia kodan alapuolista osaa. Ensimmäinen lasku kodalta 100 metriä alavirtaan ei antanut nykyäkään. Liekö oluen tuoma rentous vai mikä, mutta alempaa onnistuin ensimmäisellä uitolla saamaan mustalla CDC-nymfillä noin 30-senttisen harjuksen. Toiveita herättävä kala alun tyhjänpyynnin aikana iskeneen epätoivon jälkeen. Virta oli koskessa kohtalaisen kova, ja tämäkin kala tuli vähän miedommasta virrasta kiven takaa peilin reunasta. Koitimme keskittää kalastusta enemmän vastaaviin paikkoihin, mutta loppuillan aikana saimme ainoastaan kaksi harjusta lisää.

Lauantaina jatkoimme kalastusta kodan yläpuolisella pätkällä, mutta parin tunnin session aikana ei nykyäkään. Syitä tälle emme löytäneet, vettä ehkä oli normaalia enemmän, mutta kuitenkin paljon kiviä näkyi myös veden pinnalla, joten hyviä suojapaikkoja kaloille pitäisi olla. 



Jatkoimme kalastusta Sonnikoskella Marivaaran eräkämppien kohdalla, joista toisen kohdalla rannassa oli puussa jokunen hauen ja taimenen pää, kuitenkin jo aika kuivakoita. Koski oli hyvin samantyylinen kuin Pahtakoski eli paljon kiviä pitkin poikin koskea, mikä teki virrasta hyvin monimuotoisen. Nopealla kopaisulla totesimme myös tämän pätkän tyhjäksi. 

Perjantaina menomatkalla kiinnitimme huomiomme Rovaniemeltä Kittilään menevän tien ali virtaavasta Meltausjoen koskesta, joka näytti erittäin houkuttelevalta. Hiljaiselta vaikuttavan Sonnikosken luota mielemme veti jo Patokoskeksi paljastuneelle koskelle, jonka ylitse perjantaina siis ajoimme. 



Patokoskelta löytyi myös erittäin houkuttelevan näköisiä paikkoja, mutta hiljaiselta vaikutti sielläkin. Tähän mennessä koko reissun kevyellä nymfisetillä kalastaneena päätin kokeilla myös streamereita, mutta edelleenkään ei nykyäkään. Sateen alkaessa totesimme reissun olevan paketissa tältä erää, emmekä nähneet Meltausjokea potentiaalisena paikkana myöskään tulevaisuudessa. Pahtakosken kodan vieraskirjaan kirjattujen saalismäärien perusteella myöskään muut eivät ole Meltausjoella saaliilla päässeet juhlimaan. Eri foorumeilta ongittujen tietojen ja kokemusten perusteella haukikanta Meltauksella kukoistaa, joka omalta osaltaan voinee vaikuttaa harjusten vähyyteen. Perjantaina saamani ensimmäinen harjus näytti myös kokeneen kovia kun puolet pyrstöstä oli kadonnut jossain kohtaa matkan varrella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti