Kainuun koskilla

Lauantaina suunnattiin Volkkarin keula kohti Kainuuta ja Paltamoa. Sateisen kesän vuoksi valuma-alueeltaan suuret joet eritoten ovat edelleen lähes tulvalukemissa, joten päätimme suunnata Kainuun pienille erämaajoille, jos siellä tilanne olisi hieman parempi.

Lauantaina kerkesimme kalastaa kolmea eri koskea, joista ensimmäiseltä saatujen vajaan kolmenkymmenen harjuksen jälkeen kahdella jälkimmäisellä ei kalakontakteja, yhtä taimenen tärppiä lukuunottamatta ollut. Ottiperhoina toimivat pinkki larva ja yökyöpeli, joihin melkolailla tasapuolisesti otteja. Vettä näilläkin oli normaalia enemmän, mutta suuremmalti se ei kalastusta haitannut. Sää oli jo melko kesäinen; tuulelta suojaisissa paikoissa aurinko lämmitti jo melkoisesti. Haittapuolena tyynellä säällä oli runsas sääskien määrä, joka aika-ajoin meinasi tehdä kaupunkilaislapsille kiusaa.

Sunnuntaina hyvin katkonaisesti sääskien seurassa nukutun yön jälkeen suuntasimme hieman syvemmälle Kainuuseen. Lämpötila lähenteli jo aamusta pariakymmentä, hennon tuulenvireen mukavasti viilentäessä kahluuhousuissa kiehuvia kalamiehiä. Ensimmäisellä koskella vettä oli myöskin kohtuu reilusti, mutta omaan makuun vesitilanne oli nyt normaalitasoa parempi, kun kaloille oli selvästi enemmän hyviä paikkoja koskessa. Muita kalamiehiä ei näkynyt, joten päätin käydä ensimmäisellä laskulla haravoimassa kosken pikaisesti streamereillä. Tapahtumia oli hyvin, neljä kalaa ylös asti puolen tunnin sessiolla, kaksi vaaksan mittaista poikasta ja kaksi reilua 40 sentin taimenta. Kolme ensimmäistä kelpuuttivat upposiiman jatkeena sivutapsissa uineen Muddler Minnown, viimeinen suurin kaloista erehtyi mustaan zonkeriin.

Evästauon jälkeen patikoimme jokea alavirtaan kaikki koskipätkät kalastellen. Pari pienempää koskea olivat kohtuu hiljaisia, ainoastaan muutamia parinkymmenen sentin taimenia. Alimmalla kalastetulla koskella saimme useita saman kokoluokan taimenia, mutta tärähti kovimmista kuohuista myös kaksi neljänkymmenen sentin rajoilla ollutta harjusta. Kaikenkaikkiaan kalallisesti hyvä reissu, myös vesitilanne ja sää olivat kalastuksen puolesta erinomaisia, vaikkakin veden kestää vielä hitusen laskeakin ilman että kalastus kärsii.

Opintomatka Kiiminkijoelle

Janin kanssa pyörähettiin Kiiminkijoella Koitelissa Janin ensimmäisellä jokireissulla perhovehkeiden kanssa. Aiemmin hierottu heittotekniikkaa perusasioiden osalta kuntoon, mutta nyt oli aika käydä joella katsomassa mitä se kalastus virtavesissä on. Vettä Koitelissa oli vielä runsaasti, joten normaalivedelläkin hankala kalastettava oli normaaliakin vaikeampi. Pari kertaa koskella käyneenä itse en tunne kosken potentiaalisia kalapaikkoja, joten pinta-alaltaan suuren kosken kalastus on melkoista hakuammuntaa, kun koskessa kaloille hyvän näköisiä paikkoja on lukuisia. Koiteli olisi varmasti mielekäs paikka kalastaa, kun oppisi tuntemaan kosken profiilin paremmin, jolloin kalojakin voisi löytyä.

Vartin kovassa tuulessa roimimisen jälkeen vastatuuleen alaheittoa heittäessä Gtfourin kärkiosa katkesi ja kalastus loppui siihen. Toissapäivänä olin kerennyt hakea juuri postista Visionilta saapuneen tyviosan, joka vaihdettiin takuuseen alkuperäisen korkkikahvan liimausten petettyä. Takuuta vavalla on jäljellä vielä kesäkuun loppuun saakka, toivottavasti aiemmin moitteetta toiminut Visionin takuu toimii myös tällä kertaa. Juuri takuun vuoksi olen suosinut Visionin välineitä ja tähän mennessä takuuseen olen saanut vaihdettua vialliset kahluuhousut, siiman ja kaksi vavan osaa. Varauksettomat kehut Visionille siitä. 

Jostain kumman syystä varavapa jäi tällä kertaa kotiin ja näin loppureissu meni Jania opastaessa. Navakka tuuli alavirran puolelta haittasi omaakin kalastusta, joten helpot olosuhteet eivät olleet aloittelijallekaan. Koitimme etsiä tuulelta suojaista paikkaa, mutta käytännössä sellainen oli ainoastaan Sahasaaren kärjessä ylävirran puolella. Paikka oli siinä mielessä myös hyvä, että siellä onnistui kalastaa kummaltakin puolen virtaa, jolloin heitto-opettelusta saatiin mahdollisimman monipuolista. Kävimme pikaisesti läpi perustyylejä, poikkivirtaan heitosta aina ranskalaistyylistä larvastukseen. Parin tunnin reissulla ei lopulta kaloja näkynyt, mutta oppilaan mieli alkoi tehdä jo uudelle reissulle, joten siltä osin pisto Koiteliin oli varsin onnistunut.

Suolijoki pt. 3

Lauantaina lähdimme eilisillan paikoille, jos sieltä eilisen tapaa löytyisi kalaa muita koskia paremmin. Liekkö kymmentäkään minuttia mennyt, kun Janne väsytteli jo ensimmäistä kalaa samoilta jalansijoilta, josta eilen kaksi kalaa nostettiin. Eilisen tapaan noin kahden kilon kirjolohi oli pian rannalla.

Lupauksia herättäneen kalan jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes Ville onnistui koukuttamaan vastarannalla kovan kuohun viereisestä peilistä vavan liikkeistä päätellen vahvan oloisen kalan, mutta nopeasti kala lopulta katkoi siiman kuohuissa. Myöhemmin vielä Janne onnistui tartuttamaan kalan samoilta kohdilta, mutta se oli niin kaukaa tartutettu, ettemme onnistuneet kalaa haavimaan ja lopulta se irtosikin perhosta.

Vaihdoimme vielä pariksi tunniksi paikkaa, kun kohta kaksi vuorokautta oli samaa koskea kalastanut useampi kalamies kerrallaan, eli kalastuspaine oli erittäinkin kova ja kalansaanti selvästi vähentynyt. Alempana joella ei sielläkään tapahtumia yhtä Jannen mustalla liitsillä saamaa harjusta lukuunottamatta ollut.

Noin kuuden tunnin session jälkeen olimme saaneet lopulta ainoastaan kaksi kalaa ylös asti. Kalastelimme käytännössä koko päivän striimereillä ja liitseillä, mikä osaltaan vähensi harjuskontakteja. Lauantaipäivä alkoi kääntyä jo illaksi, jotenka päätimme lähteä kirjolohen loimutukseen ja saunan lämmitykseen ennen illan Mestareiden liigan finaaliottelua

Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, vaikka kalastuksen painopisteen siirtyessä harjuksen kalastuksesta kirjolohen ongintaan kokonaiskalamäärä ei hirveän korkeaksi noussutkaan. Vesi on vielä puolisen metriä liian korkealla optimitasosta, mutta toisaalta nyt suuri vesimäärä lupailee riittävästi vettä myös myöhemmälle kesälle. Tilastojen mukaan torstaina mennessä veden korkeus oli 150,65 m ja sunnuntaiksi se nousi tasaisesti aina 150,72 metriin. 

Suolijoki pt. 2

Perjantaina pyörittiin aamupäivä Jannen kanssa Suolijärven maastossa erilaisia paikkoja kalastellen. Torstainen vesisade oli lakannut, mutta aamupäivän navakka tuuli toi oman haasteensa kalastukseen korkealla olevan veden lisäksi. Joen vesi oli vielä kevättulvan jäljiltä tosi korkealla, mikä teki kahlaamisesta paikkapaikoin vaikeaa. 

Illasta Villen päräytettyä maisemiin lähdimme iltapistolle koko porukalla. Tuuli oli päivästä laantunut, mutta sää oli myös kohtalaisen kolea nousseiden pilvien vuoksi. Parin päivän havaintojen perusteella lähdimme tavoittamaan kaloja rantojen läheisyydestä, olipa lähestulkoon reissun kaikki kalat tähän mennessä tulleet rantavesistä päävirtojen sijaan. 

Kovin kauaa emme kerenneet siimoja liottaa, kun onnistuin koukuttamaan ensimmäisen kalan rantakiven vierestä. Kovan tärpin ja vahvojen potkujen aikana kala riuhtoi itseään alavirtaan kovan virran auttamana, mutta pienen väännön jälkeen onnistuin ohjaamaan kalaa rannan tuntumaan miedompaan virtaan. Pian onnistuin näkemään kalan pinnassa; pienenä yllätyksenä se paljastui taimeneksi. Tovin väsyttelyn jälkeen rantapusikossa rimpuilleena Janne haavitsi kalan alavirran puolelta. Kaunis ehjäeväinen taimen luultavasti muutaman vuoden takaisesta edellisestä taimenistutuksesta oli säilynyt joessa. Kala nopeasti filmille ja takaisin veteen. 

Nopea kala helpotti hieman eilistä pettymystä kahdesta karkuutetusta kalasta. Kalastelin tovin vielä joen pohjoisrantaa lähempänä loppuliukua, mutta ei tapahtumia Villen niskalta saamien harjusten lisäksi. Keskioluen mittaisen tuumaustauon jälkeen siirryimme Villen kanssa vastarannalle Jannen jäädessä kalastamaan samaa rantaa. 

Villen perässä kahlaillessa jälleen tärppi, mutta kala ei tarttunut kiinni. Seuraavalla heitolla samaan kohtaan onnistuin kuitenkin tartuttamaan kalan. Lähes samantien kala pomppasi ilmaan, pienehkö solakka kirjolohi. Kala oli suhteellisen nopeasti ylhäällä, haavin kautta kylmälaukkuun. 

Ei aikaakaan, kun Janne vastarannalla näytti väsyttelevän myös kalaa. Tilanteesta huvittavan teki Jannen parikymmentä metriä rannasta jäänyt haavi, jonka hän kuitenkin onnistui puita väistellen hakemaan väsytyksen aikana. Harmi kun tätä episodia ei saatu videolle. Saaliina parikiloinen tuore kirjolohi. Aiemmin Janne oli kerennyt karkuuttaa samoilta jalansijoilta yhden kalan. 

Selkeästi kaloja näytti olevan enemmän joen miedommissa virroissa, jonne Ville siirtyi Jannen seuraksi. Perhot vaihtoon, musta liitsi kärkeen ja muutaman heiton jälkeen oli jo kala kiinni, helppo laji kun sen osaa. Tiukan väännön jälkeen myös Villen sarakkeeseen lohi. Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää. 

Suolijoki pt. 1

Ensimmäinen päivä pidennetyn viikonlopun reissusta Suolijoelle meni koskien pikaiseen kiertelyyn ja tunnusteluun. Kävimme Jannen kanssa pikaiset pistot eri koskilla tunnustelemassa vesitilannetta sekä etsimässä kalakontakteja. 

Pikaiset kopaisut olivat hiljaisia, ainoastaan Tenämänkosken niskalta saatiin iltapäivästä muutama harjus ja illemmalla onnistuin karkuuttamaan kaksi isompaa kalaa toisen katkoessa siimat, luultavasti kauden avaukseen istutettuja kirjolohia.

Perjantaina tarkoituksena käydä muita paikkoja vielä läpi ennen kuin Ville saapuu Rovaniemeltä mukaan tolskaamaan. Käymällä koskia laajasti läpi voidaan helposti selvittää kalojen olinpaikkoja, sekä tottakai voidaan myöhemmin palata niille koskille joissa kalaa tuntuu olevan. 

Aurinkolasit kalastukseen vol.2

Tuli täälläkin panostettua uusiin laseihin, kun vanhat Bollet alkoivat olla jo aikansa eläneet (lue katteellinen Jiille). Tilalle hommasinkin Vision Mirroflite Upit. Vielä ei ole lasit päässeet todelliseen testiin veden äärellä, mutta näin etukäteen odotukset ovat kovat. Uskoisin että ainakin kahlaaminen helpottuu parempien lasien myötä ja hyvällä lykyllä kalojakin niillä näkee.

Lasien kehykset ovat muoviset, mutta tuntuma on kuitenkin laadukas. Lasien mukana tuli todella pätevä kotelo ja suurena plussana rasiassa on klipsi, jolla sen saa kätevästi kiinnitettyä vaikkapa perholiiveihin.

Viikonloppuna blogin poijat suuntaavat Suolijoen rannoille Puolangalle, jossa toivottavasti sitä nykyä löytyy.

-V