Kauden ensimmäiset siiat

Sateinen sunnuntaiaamu lammella toi kauden ensimmäiset siiat. Siikojen lisäksi onnistuin koukuttamaan kaksi kirjolohta, mutta jotenkin onnistuin karkuuttamaan molemmat heti väsytyksen alussa, toisen komean hypyn seurauksena. Kaikki kalat tartutin rannan tuntumasta perhoja hitaasti uittamalla. Jokainen kala otti sivutapsissa uineeseen koon 14 hares ear -nymfiin. Eniten siikoja olenkin saanut juuri pienehköillä jänisnymfeillä sekä phesant tail -nymfeillä. Useimmiten siian perhokalastus osoittautuu erittäin hankalaksi, vaikka pintovia siikoja olisi paikalla lukuisia. Omalla kohdalla otollisimmat olosuhteet siian kalastukselle saaliin puolesta ovat olleet juuri aamun kaltaiset, jolloin pienen tihkusateen lisäksi myös ajoittainen tuuli rikkoo veden pintaa. Tällöin siimasta ja perhon heittämisestä aiheutuneet pärskeet jäävät nähtävästi kaloilta huomaamatta. 

Ajoittaisesta sateesta ja kovista tuulenpuuskista huolimatta mukava aamupäivä kaikenkaikkiaan parin toisen perhoseuran jäsenen kanssa. Tulevalla viikolla on luvassa pitkä viikonloppureissu Puolangan Suolijoella.

Aurinkolasit kalastukseen

Aurinkolaseiksi kalastukseen suositellaan polarisoiduilla linsseillä varustettuja malleja. Polaroiduilla linsseillä varustetut lasit päästävät vain osan auringonsäteistä lävitseen sekä ne poistavat säteiden heijastumat esimerkiksi veden pinnasta, koska eristeestä, tässä tapauksessa vedestä heijastunut  valo on aina polarisoitunutta. Polarisoiduilla aurinkolaseilla pystyy näkemään veden pinnan alaisia kohteita, kuten kiviä, puita sekä tietenkin kaloja riippuen toki veden puhtaudesta ja väristä.

Jo viime kesänä mietteissä oli uusien kalastuslasien hankinta, mutta nyt vihdoin tälle kaudelle sain ne hankittua. Aurinkolaseja ostaessa kannattaa käydä testailemassa ja mallailemassa eri malleja omaan päähän liikkeessä paikan päällä, koska ainoastaan näin voi varmistua lasien sopivuudesta omaan päähän. Oulun alueella suosin Kiimingissä sijaitsevaa Eräkontiota, jossa on mielestäni riittävän laaja valikoima jokaiselta osa-alueelta, aina sidontamateriaaleista kahluuvarusteista itse vapoihin ja keloihin. Eräkontiossa saa myös ystävällistä palvelua ja usein siellä jääkin suustaan kiinni.

Kaikki aiemmat kokemukseni aurinkolaseista ovat rajoittuneet Polaroidin, Visionin ja Aquan laseihin, eli ns. halpislaseihin, kun liikutaan 50 euron molemmin puolin. Näissä laseissa mielestäni parhaat linssit ovat olleet ominaisuuksiensa puolesta Aqualla, kun taas Vision ja Polaroid ovat tarjonneet omaan päähäni ja etenkin silmään sopivammat kehykset. Uusiksi laseiksi valikoitui lopulta Visionin ja melko tuoreen ruotsalaisen valmistajan Leech Eyewearin väliltä Leechin Street-fire –lasit kuparin värisellä linssillä. Tällä hetkellä käytössäni vanhoista laseista on edelleen harmaalla linssillä varustetut Polaroidit, joten siltä osin ruskea linssi oli hakusessa uusiin laseihin. Harmaasävyisiä linssejä olen käyttänyt pilvisessä säässä, ruskeita vastaavasti auringonpaisteessa. 

Leechin myyntipaketti on hyvin varusteltu, eritoten plussaa kovasta kotelosta, jossa lasit pysyvät ehjänä käytön ulkopuolella. Yhden aurinkoisessa säässä suoritetun testikerran perusteella lasit ovat laadukkaammat kuin aiemmin käytössäni olleet, toki Leechin lasit pyörivätkin sadan euron kieppeillä mallista riippuen, joten ainakin sen puolesta laatua pitääkin odottaa. Mielenkiinnolla odotan erilaisia olosuhteita, jotta lasit pääsevät todella testiin.  

-J

Meritaimenen perässä Kiiminkijoella

Vesistöennusteiden synkistä lukemista huolimatta päätimme Jannen kanssa pyörähtää työpäivän päätteeksi Kiiminkijoen Sämppikoskella. Lupauksia herättävät saaliskuvat koskelta loivat hieman toivoa tulevalle reissulle. Toisaalta, kalan saamisen todennäköisyys kasvaa ainoastaan käyntien ja heittojen kautta. Aiemmat reissut Sämppikoskelle on tullut tehtyä joen etelärannalle, mutta nyt kun talven aikana sain selvitettyä entisen Pohjola-opiston sijainnin, ajatuksena oli käydä katsomassa myös pohjoispuoli koskesta.

Joen rannassa veden korkeus paljastui aivan niin korkeaksi kuin pelättiinkin, rannan pajukot pinnan alla ja matalasta rantatörmästä huolimatta nopeasti syvenevät rannat. Toisaalta rannan miedommat virrat luultavasti olisivatkin kalojen potentiaalisia nousuväyliä, joten kalastus rannalta onnistui mainiosti. Nousimme opiston kohdalta jonkin matkaa ylävirran puolelle, josta aloitimme kalastuksen alavirtaan edeten. Ongelmia aiheutti juurikin suuri oksien ja pajujen määrä rannassa, joita oli syytä varoa perhoa uittaessa.

Tiukan aikataulun vuoksi kalastaminen jäi pariin tuntiin ilman kalakosketuksia, mutta koskaan ei saa luopua toivosta. Opiston edustalla olevan saaren edessä olisi ollut houkuttelevan näköistä miedompaa virtaa, mutta korkean veden vuoksi emme päässeet kahlaamaan saareen. Luultavasti kahluukepin tai pohjan tuntemuksen avulla olisi ollut mahdollista, mutta tällä kertaa emme lähteneet riskillä yrittämään. Vesistöennusteiden mukaan tulva helpottaa tulevina päivinä, joten uuden reissun voisi mahdollisesti käydä viikonlopun tai alkuviikon aikana.  Eilinen vedenkorkeus tilastojen mukaan oli 11,2 metriä.

Lampiongella

Sateen lakattua vietimme keskiviikkoillan Jannen kanssa tankkiautosta nousuaan tekevien lohien kiusana. Kova tuuli toi oman haasteensa kalastukseen; luultavasti sateenkaarirautuparvi olisi ajautunut tuulen ja ruoan mukana tuulen alapuolelle, mutta vastaavasti taas kova tuuli vaikeutti heittämistä merkittävästi. Auringon pikkuhiljaa painuessaan maisemaan myös tuulen ottavuus nousi.

Muutama epätoivoinen heitto vastatuuleen toi muutaman hennon tärpin, mutta mielekkyyden vuoksi piti vaihtaa hieman suojaisempaan paikkaan. Viereisellä heittopaikalla toinen kalamies kertoi tärppejä olleen paljon, muttei ollut vielä saanut yhtään kalaa koukutettua. Nopea haravointi paljasti kalojen löytyvän rantojen läheltä, ja nopeasti sainkin ensimmäisen kalan koukutettua ja pienen väännön jälkeen myös haavin pohjalle. Tyypillinen kilon paikkeilla oleva tuore istari tarttui viehättävän ystävättäreni sitomaan purppurarunkoiseen ja pinkkipyrstöiseen liitsiin.

Liekö kalojen sisäinen kello ollut vielä viljelylaitoksen ruokailuajoissa, sillä ensimmäisen kalan saatuani käytin seuraavalla heitolla jälleen kalan haavissa, jonka jälkeen puoleen tuntiin ei nykyäkään. Kello alkoi näyttää jo nukkumaanmenoaikaa, mutta vielä yhden heittopaikan verran päätin heittää, kun Jannekin toisaalla näytti kalaa väsyttävän. Puolisen tuntia taas tyhjää, kunnes Janne kaivoi GoPronsa esiin ja pyysi anovasti kalaa siiman päähän, jotta saisi vähän materiaalia filmiä varten. Liekö sattumaa vai keskittymisen tulosta, kun ainoastaan parin minuutin jälkeen onnistuin kalan saamaan. Ensimmäisellä otolla purkkiin ja vehkeet pakettiin. 

Helatorstain lampireissu

Alunperin helatorstaille suunniteltu reissu Paltamoon Varis- ja Kongasjoelle siirtyi kovien tulvien vuoksi, joten suuntasimme Jannen kanssa paikalliselle lammelle pahimpia kalastuspaineita helpottamaan. Lyhyen piston aikana ei yhtään kontaktia kaloihin, vaikka siikoja jokunen pinnassa näkyikin. Heitimme rasiat läpi, mutta emme löytäneet sitä kuuluisaa ottiperhoa. Reissun anniksi jäikin lyhyt pätkä videokuvaa ja lämpimät makkarat. Täytynee odottaa säiden ja sen myötä vesien lämpeämistä, jospa kalojen aktiivisuuskin nousisi hyönteisten kuoriutuessa.

Haukikalastusta Hailuodossa, päivä 2

Edellispäivänä puhelinlankojen välityksellä Rovaniemelle Vispaajien toiselle osapuolelle Villelle suoritettu reissuraportti sai miehen innostumaan siinä määrin, että ilmoitti ottavansa kalakamat mukaan seuraavan päivän uusintareissua varten. Mikäpäs siinä, hyvä paikka Villelle kauden avaukseen, kun kaloja riittää. Tai näin ainakin piti olla. 

Sääennuste lupaili sadetta eilisen tapaan, mutta eilisen kauniin auringonpaisteen jälkeen suhtauduimme ennusteeseen pienellä varauksella. Aamulla sää oli kuitenkin pilvinen ja Heinäpäässä myös sateinen. Ajoimme aluksi mantereen puolelle lauttarantaan koluamaan kutualtaita, mutta navakka tuuli vaikeutti heittämistä ja rikkoi altaiden pintaa isoilla aalloilla, joten puolen tunnin tyhjänpyynnin jälkeen ajoimme auton lauttaan ja eilisille paikoille.

Hailuodossa olosuhteet olivat hieman paremmat, suojaisampi paikka ei altistanut kalastajia tuulelle. Kova etelätuuli oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, vesi oli noussut ja altaiden rantaviiva siirtynyt useita metrejä. Jälleen kaloja rannoilla kävellessä näkyi loittonevan, mutta heittäminen oli liki mahdotonta sakean kortteikon vuoksi.

Reilun tunnin jälkeen neljä lämpöastetta ja yltynyt tuuli taittoi kalamiesten selkärangan. Saldona oli yksi hauen tärppi ja siitä karkuutus, joten hieman karvas maku jäi eilisen hyvän session jälkeen. Ensimmäisiä haukireissuja ja "merellä" ylipäätään, täytyy ottaa jatkossa opiksi. Pettyneinä keula kohti lauttaa ja Suomen peliä jännittämään.

Haukikalastusta Hailuodossa

Vappu vietettiin alta pois ja oli aika suunnata hauen perässä Hailuotoon. Lämmin ja tyyni sää tuntui kesäiseltä kylmän kevään jälkeen, olipa keli otollinen myös hauenkalastuksen kannalta. Hailuodon puolella Volkkarin keula kohti saaren eteläkärkeä ja Rautalettoa. Ensimmäistä kertaa pääsin myös ulkoiluttamaan hankittua settiä kalastuksen merkeissä.

Reilun tunnin kalastuksen aikana rantautimme kymmenkunta haukea mieheen painon vaihdellessa yhdestä kolmeen kiloon. Harmillisesti kalan koko laski jokaisen kalan jälkeen, mutta illan päälle sateen ja ukkosen saavuttua päälle onnistuin koukuttamaan vielä oman päivän suurimman haukeni. Olin myös tyytyväinen uuteen GTfour -vapaani, kasiluokkaisena heitti se vaivattomasti isojakin haukiperhoja olematta kuitenkaan raskas heittää. Kelan jarru vaikutti hyvältä, vaikkakaan en kalojen väsytyksessä sitä päässyt kokeilemaan. 

Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu, saatiin kuvattua myös hieman materiaalia Jannen kanssa mahdollisesti syksyllä koostettavaa videota varten. Päivitellään tilannetta sen suhteen kesän edetessä. Seuraava reissu polttelee jo, mutta useiden jokien kauden avaus vasta kesäkuussa sekä ennusteiden mukaan saapuva ennätystulva rajoittanee jokikalastusta seuraavien viikkojen aikana, joten pääpaino seuraavina viikkoina on seisovan veden kalastuksessa.