Tyhjää pyytämässä

Pienen tauon jälkeen oli aika suunnata taas kalalle. Kyseiselle viikonlopulle suunniteltu Rovaniemen reissu mahdollisti yhden vuorokausiluvan kalastamisen Rovaniemen ympäristössä. Kohteeksi valittiin Meltausjoki tunteroisen päässä Rovaniemeltä Kittilään päin. Karttaa tutkimalla päätimme suunnistaa Marivaaran kodalle Pahtakoskelle, jonne vaikutti olevan kohtalainen pääsy myös autolla. 

Marivaaran infopisteelle ja Metsähallituksen vuokramökeille vievältä tieltä kodalle kääntyvä metsäautotie osoittautui hyvinkin hankalaksi ajettavaksi normaalilla henkilöautolla, mutta kaikesta huolimatta pääsimme ehjänä sopivalle kääntöpaikalle, johon päätimme auton jättää ja kävellä loppumatkan. 

Perjantaina kerkesimme kalastaa kolmisen tuntia kodan alapuolista osaa. Ensimmäinen lasku kodalta 100 metriä alavirtaan ei antanut nykyäkään. Liekö oluen tuoma rentous vai mikä, mutta alempaa onnistuin ensimmäisellä uitolla saamaan mustalla CDC-nymfillä noin 30-senttisen harjuksen. Toiveita herättävä kala alun tyhjänpyynnin aikana iskeneen epätoivon jälkeen. Virta oli koskessa kohtalaisen kova, ja tämäkin kala tuli vähän miedommasta virrasta kiven takaa peilin reunasta. Koitimme keskittää kalastusta enemmän vastaaviin paikkoihin, mutta loppuillan aikana saimme ainoastaan kaksi harjusta lisää.

Lauantaina jatkoimme kalastusta kodan yläpuolisella pätkällä, mutta parin tunnin session aikana ei nykyäkään. Syitä tälle emme löytäneet, vettä ehkä oli normaalia enemmän, mutta kuitenkin paljon kiviä näkyi myös veden pinnalla, joten hyviä suojapaikkoja kaloille pitäisi olla. 

Jatkoimme kalastusta Sonnikoskella Marivaaran eräkämppien kohdalla, joista toisen kohdalla rannassa oli puussa jokunen hauen ja taimenen pää, kuitenkin jo aika kuivakoita. Koski oli hyvin samantyylinen kuin Pahtakoski eli paljon kiviä pitkin poikin koskea, mikä teki virrasta hyvin monimuotoisen. Nopealla kopaisulla totesimme myös tämän pätkän tyhjäksi. 

Perjantaina menomatkalla kiinnitimme huomiomme Rovaniemeltä Kittilään menevän tien ali virtaavasta Meltausjoen koskesta, joka näytti erittäin houkuttelevalta. Hiljaiselta vaikuttavan Sonnikosken luota mielemme veti jo Patokoskeksi paljastuneelle koskelle, jonka ylitse perjantaina siis ajoimme. 

Patokoskelta löytyi myös erittäin houkuttelevan näköisiä paikkoja, mutta hiljaiselta vaikutti sielläkin. Tähän mennessä koko reissun kevyellä nymfisetillä kalastaneena päätin kokeilla myös streamereita, mutta edelleenkään ei nykyäkään. Sateen alkaessa totesimme reissun olevan paketissa tältä erää, emmekä nähneet Meltausjokea potentiaalisena paikkana myöskään tulevaisuudessa. Pahtakosken kodan vieraskirjaan kirjattujen saalismäärien perusteella myöskään muut eivät ole Meltausjoella saaliilla päässeet juhlimaan. Eri foorumeilta ongittujen tietojen ja kokemusten perusteella haukikanta Meltauksella kukoistaa, joka omalta osaltaan voinee vaikuttaa harjusten vähyyteen. Perjantaina saamani ensimmäinen harjus näytti myös kokeneen kovia kun puolet pyrstöstä oli kadonnut jossain kohtaa matkan varrella.

Syrjähyppy

Pienen tauon jälkeen kalalla, tosin tällä kertaa perhon tilalla vaaput. Huristelimme Ruotsiin viikonlopuksi mökkeilemään ja kun kerran mahdollisuus oli, kävimme myös vaappua järvellä vetämässä. Suomen ja Ruotsin rajan tuntumassa sijaitseva Puostijärvi oli kuuleman mukaan kalaisa järvi, josta myös kuhaa löytyy. Koskaan en vapavälinein kuhaa ole saanut, joten siinä oli viikonlopuksi missiota.

Perjantaina illasta tuulen tyyntyessä ilma oli tämän kesän mittapuulla lämmin suunnatessamme ensimmäiselle kierrokselle järvelle. Perhokalastukseen tottuneena vetouistelu tarjosi vaiheeksi mukavan seesteistä kalastelua ja jutustelua ystävien kanssa. Muutamat pienet hauet tarjosivat aika-ajoin myös tapahtumia muuten rauhalliseen iltaan. Mielenkiintoisimman tapahtuman koimme puolimatkassa takaisin käännyttyämme. Ensin ajoimme veneellä kiveen, tosin puuvene ei kevyestä hitaisusta ollut moksiksaan, ei Titanicia tänään. Ei aikaakaan kun vaappumme olivat samojen kivien takana jumissa.

Näistä selvittyämme jälleen haukea kiinni vaapussa. Oskari koppasi vavan telineestä ja pian huusivat jotain epämääräistä möröstä. Pian kala nousi pintaan kymmenisen metriä veneestä ja näin vaapussa noin puolikiloisen hauen, mielestäni ei vielä täytä mörön kriteerejä, mutta en vielä lannistanut poikien riemua. Pikkuhiljaa kalan lähestyessä venettä huomasin sen itsekin; näkemääni haukeen oli iskenyt kiinni metrin luokkaa oleva hauki ja molemmat olivat jääneet vaappuun kiinni. Pienen väännön jälkeen meillä oli haavissa yhdessä uistimessa kaksi haukea. Pienempi takaisin uimaan ja mitat isommasta: 90 cm ja 5 kg. Hyvä saalis ensimmäistä kertaa vetouistelevalle!

Lauantaina samalle reissulle, mutta kovemman tuulen ja kylmän sään vuoksi kaloja ei tuntunut löytyvän alkuun mistään. Kuitenkin järveä sahatessamme kaloja löytyi niemennokkien välisistä lahukoista, välillä jopa kaikissa kolmessa vavassa yhtä aikaa. Haukea ja ahventa saimme vajaat 20 kutakin, suurimman hauen ollessa parikiloinen. Ahvenet näyttivät olevan yllättävän kookkaita, suurimpien ollessa kolmisenkymmentä senttiä. Näitä otimme viisi mukaan savustettavaksi. Vaikkei kuhaa saatukaan, niin kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu mukavissa maisemissa, mutta pienen hairahduksen jälkeen palataan asiaan seuraavan kerran perhokalastuksen merkeissä!

Kainuun koskilla

Lauantaina suunnattiin Volkkarin keula kohti Kainuuta ja Paltamoa. Sateisen kesän vuoksi valuma-alueeltaan suuret joet eritoten ovat edelleen lähes tulvalukemissa, joten päätimme suunnata Kainuun pienille erämaajoille, jos siellä tilanne olisi hieman parempi.

Lauantaina kerkesimme kalastaa kolmea eri koskea, joista ensimmäiseltä saatujen vajaan kolmenkymmenen harjuksen jälkeen kahdella jälkimmäisellä ei kalakontakteja, yhtä taimenen tärppiä lukuunottamatta ollut. Ottiperhoina toimivat pinkki larva ja yökyöpeli, joihin melkolailla tasapuolisesti otteja. Vettä näilläkin oli normaalia enemmän, mutta suuremmalti se ei kalastusta haitannut. Sää oli jo melko kesäinen; tuulelta suojaisissa paikoissa aurinko lämmitti jo melkoisesti. Haittapuolena tyynellä säällä oli runsas sääskien määrä, joka aika-ajoin meinasi tehdä kaupunkilaislapsille kiusaa.

Sunnuntaina hyvin katkonaisesti sääskien seurassa nukutun yön jälkeen suuntasimme hieman syvemmälle Kainuuseen. Lämpötila lähenteli jo aamusta pariakymmentä, hennon tuulenvireen mukavasti viilentäessä kahluuhousuissa kiehuvia kalamiehiä. Ensimmäisellä koskella vettä oli myöskin kohtuu reilusti, mutta omaan makuun vesitilanne oli nyt normaalitasoa parempi, kun kaloille oli selvästi enemmän hyviä paikkoja koskessa. Muita kalamiehiä ei näkynyt, joten päätin käydä ensimmäisellä laskulla haravoimassa kosken pikaisesti streamereillä. Tapahtumia oli hyvin, neljä kalaa ylös asti puolen tunnin sessiolla, kaksi vaaksan mittaista poikasta ja kaksi reilua 40 sentin taimenta. Kolme ensimmäistä kelpuuttivat upposiiman jatkeena sivutapsissa uineen Muddler Minnown, viimeinen suurin kaloista erehtyi mustaan zonkeriin.

Evästauon jälkeen patikoimme jokea alavirtaan kaikki koskipätkät kalastellen. Pari pienempää koskea olivat kohtuu hiljaisia, ainoastaan muutamia parinkymmenen sentin taimenia. Alimmalla kalastetulla koskella saimme useita saman kokoluokan taimenia, mutta tärähti kovimmista kuohuista myös kaksi neljänkymmenen sentin rajoilla ollutta harjusta. Kaikenkaikkiaan kalallisesti hyvä reissu, myös vesitilanne ja sää olivat kalastuksen puolesta erinomaisia, vaikkakin veden kestää vielä hitusen laskeakin ilman että kalastus kärsii.

Opintomatka Kiiminkijoelle

Janin kanssa pyörähettiin Kiiminkijoella Koitelissa Janin ensimmäisellä jokireissulla perhovehkeiden kanssa. Aiemmin hierottu heittotekniikkaa perusasioiden osalta kuntoon, mutta nyt oli aika käydä joella katsomassa mitä se kalastus virtavesissä on. Vettä Koitelissa oli vielä runsaasti, joten normaalivedelläkin hankala kalastettava oli normaaliakin vaikeampi. Pari kertaa koskella käyneenä itse en tunne kosken potentiaalisia kalapaikkoja, joten pinta-alaltaan suuren kosken kalastus on melkoista hakuammuntaa, kun koskessa kaloille hyvän näköisiä paikkoja on lukuisia. Koiteli olisi varmasti mielekäs paikka kalastaa, kun oppisi tuntemaan kosken profiilin paremmin, jolloin kalojakin voisi löytyä.

Vartin kovassa tuulessa roimimisen jälkeen vastatuuleen alaheittoa heittäessä Gtfourin kärkiosa katkesi ja kalastus loppui siihen. Toissapäivänä olin kerennyt hakea juuri postista Visionilta saapuneen tyviosan, joka vaihdettiin takuuseen alkuperäisen korkkikahvan liimausten petettyä. Takuuta vavalla on jäljellä vielä kesäkuun loppuun saakka, toivottavasti aiemmin moitteetta toiminut Visionin takuu toimii myös tällä kertaa. Juuri takuun vuoksi olen suosinut Visionin välineitä ja tähän mennessä takuuseen olen saanut vaihdettua vialliset kahluuhousut, siiman ja kaksi vavan osaa. Varauksettomat kehut Visionille siitä. 

Jostain kumman syystä varavapa jäi tällä kertaa kotiin ja näin loppureissu meni Jania opastaessa. Navakka tuuli alavirran puolelta haittasi omaakin kalastusta, joten helpot olosuhteet eivät olleet aloittelijallekaan. Koitimme etsiä tuulelta suojaista paikkaa, mutta käytännössä sellainen oli ainoastaan Sahasaaren kärjessä ylävirran puolella. Paikka oli siinä mielessä myös hyvä, että siellä onnistui kalastaa kummaltakin puolen virtaa, jolloin heitto-opettelusta saatiin mahdollisimman monipuolista. Kävimme pikaisesti läpi perustyylejä, poikkivirtaan heitosta aina ranskalaistyylistä larvastukseen. Parin tunnin reissulla ei lopulta kaloja näkynyt, mutta oppilaan mieli alkoi tehdä jo uudelle reissulle, joten siltä osin pisto Koiteliin oli varsin onnistunut.

Suolijoki pt. 3

Lauantaina lähdimme eilisillan paikoille, jos sieltä eilisen tapaa löytyisi kalaa muita koskia paremmin. Liekkö kymmentäkään minuttia mennyt, kun Janne väsytteli jo ensimmäistä kalaa samoilta jalansijoilta, josta eilen kaksi kalaa nostettiin. Eilisen tapaan noin kahden kilon kirjolohi oli pian rannalla.

Lupauksia herättäneen kalan jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes Ville onnistui koukuttamaan vastarannalla kovan kuohun viereisestä peilistä vavan liikkeistä päätellen vahvan oloisen kalan, mutta nopeasti kala lopulta katkoi siiman kuohuissa. Myöhemmin vielä Janne onnistui tartuttamaan kalan samoilta kohdilta, mutta se oli niin kaukaa tartutettu, ettemme onnistuneet kalaa haavimaan ja lopulta se irtosikin perhosta.

Vaihdoimme vielä pariksi tunniksi paikkaa, kun kohta kaksi vuorokautta oli samaa koskea kalastanut useampi kalamies kerrallaan, eli kalastuspaine oli erittäinkin kova ja kalansaanti selvästi vähentynyt. Alempana joella ei sielläkään tapahtumia yhtä Jannen mustalla liitsillä saamaa harjusta lukuunottamatta ollut.

Noin kuuden tunnin session jälkeen olimme saaneet lopulta ainoastaan kaksi kalaa ylös asti. Kalastelimme käytännössä koko päivän striimereillä ja liitseillä, mikä osaltaan vähensi harjuskontakteja. Lauantaipäivä alkoi kääntyä jo illaksi, jotenka päätimme lähteä kirjolohen loimutukseen ja saunan lämmitykseen ennen illan Mestareiden liigan finaaliottelua

Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, vaikka kalastuksen painopisteen siirtyessä harjuksen kalastuksesta kirjolohen ongintaan kokonaiskalamäärä ei hirveän korkeaksi noussutkaan. Vesi on vielä puolisen metriä liian korkealla optimitasosta, mutta toisaalta nyt suuri vesimäärä lupailee riittävästi vettä myös myöhemmälle kesälle. Tilastojen mukaan torstaina mennessä veden korkeus oli 150,65 m ja sunnuntaiksi se nousi tasaisesti aina 150,72 metriin. 

Suolijoki pt. 2

Perjantaina pyörittiin aamupäivä Jannen kanssa Suolijärven maastossa erilaisia paikkoja kalastellen. Torstainen vesisade oli lakannut, mutta aamupäivän navakka tuuli toi oman haasteensa kalastukseen korkealla olevan veden lisäksi. Joen vesi oli vielä kevättulvan jäljiltä tosi korkealla, mikä teki kahlaamisesta paikkapaikoin vaikeaa. 

Illasta Villen päräytettyä maisemiin lähdimme iltapistolle koko porukalla. Tuuli oli päivästä laantunut, mutta sää oli myös kohtalaisen kolea nousseiden pilvien vuoksi. Parin päivän havaintojen perusteella lähdimme tavoittamaan kaloja rantojen läheisyydestä, olipa lähestulkoon reissun kaikki kalat tähän mennessä tulleet rantavesistä päävirtojen sijaan. 

Kovin kauaa emme kerenneet siimoja liottaa, kun onnistuin koukuttamaan ensimmäisen kalan rantakiven vierestä. Kovan tärpin ja vahvojen potkujen aikana kala riuhtoi itseään alavirtaan kovan virran auttamana, mutta pienen väännön jälkeen onnistuin ohjaamaan kalaa rannan tuntumaan miedompaan virtaan. Pian onnistuin näkemään kalan pinnassa; pienenä yllätyksenä se paljastui taimeneksi. Tovin väsyttelyn jälkeen rantapusikossa rimpuilleena Janne haavitsi kalan alavirran puolelta. Kaunis ehjäeväinen taimen luultavasti muutaman vuoden takaisesta edellisestä taimenistutuksesta oli säilynyt joessa. Kala nopeasti filmille ja takaisin veteen. 

Nopea kala helpotti hieman eilistä pettymystä kahdesta karkuutetusta kalasta. Kalastelin tovin vielä joen pohjoisrantaa lähempänä loppuliukua, mutta ei tapahtumia Villen niskalta saamien harjusten lisäksi. Keskioluen mittaisen tuumaustauon jälkeen siirryimme Villen kanssa vastarannalle Jannen jäädessä kalastamaan samaa rantaa. 

Villen perässä kahlaillessa jälleen tärppi, mutta kala ei tarttunut kiinni. Seuraavalla heitolla samaan kohtaan onnistuin kuitenkin tartuttamaan kalan. Lähes samantien kala pomppasi ilmaan, pienehkö solakka kirjolohi. Kala oli suhteellisen nopeasti ylhäällä, haavin kautta kylmälaukkuun. 

Ei aikaakaan, kun Janne vastarannalla näytti väsyttelevän myös kalaa. Tilanteesta huvittavan teki Jannen parikymmentä metriä rannasta jäänyt haavi, jonka hän kuitenkin onnistui puita väistellen hakemaan väsytyksen aikana. Harmi kun tätä episodia ei saatu videolle. Saaliina parikiloinen tuore kirjolohi. Aiemmin Janne oli kerennyt karkuuttaa samoilta jalansijoilta yhden kalan. 

Selkeästi kaloja näytti olevan enemmän joen miedommissa virroissa, jonne Ville siirtyi Jannen seuraksi. Perhot vaihtoon, musta liitsi kärkeen ja muutaman heiton jälkeen oli jo kala kiinni, helppo laji kun sen osaa. Tiukan väännön jälkeen myös Villen sarakkeeseen lohi. Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää. 

Suolijoki pt. 1

Ensimmäinen päivä pidennetyn viikonlopun reissusta Suolijoelle meni koskien pikaiseen kiertelyyn ja tunnusteluun. Kävimme Jannen kanssa pikaiset pistot eri koskilla tunnustelemassa vesitilannetta sekä etsimässä kalakontakteja. 

Pikaiset kopaisut olivat hiljaisia, ainoastaan Tenämänkosken niskalta saatiin iltapäivästä muutama harjus ja illemmalla onnistuin karkuuttamaan kaksi isompaa kalaa toisen katkoessa siimat, luultavasti kauden avaukseen istutettuja kirjolohia.

Perjantaina tarkoituksena käydä muita paikkoja vielä läpi ennen kuin Ville saapuu Rovaniemeltä mukaan tolskaamaan. Käymällä koskia laajasti läpi voidaan helposti selvittää kalojen olinpaikkoja, sekä tottakai voidaan myöhemmin palata niille koskille joissa kalaa tuntuu olevan. 

Aurinkolasit kalastukseen vol.2

Tuli täälläkin panostettua uusiin laseihin, kun vanhat Bollet alkoivat olla jo aikansa eläneet (lue katteellinen Jiille). Tilalle hommasinkin Vision Mirroflite Upit. Vielä ei ole lasit päässeet todelliseen testiin veden äärellä, mutta näin etukäteen odotukset ovat kovat. Uskoisin että ainakin kahlaaminen helpottuu parempien lasien myötä ja hyvällä lykyllä kalojakin niillä näkee.

Lasien kehykset ovat muoviset, mutta tuntuma on kuitenkin laadukas. Lasien mukana tuli todella pätevä kotelo ja suurena plussana rasiassa on klipsi, jolla sen saa kätevästi kiinnitettyä vaikkapa perholiiveihin.

Viikonloppuna blogin poijat suuntaavat Suolijoen rannoille Puolangalle, jossa toivottavasti sitä nykyä löytyy.

-V

Kauden ensimmäiset siiat

Sateinen sunnuntaiaamu lammella toi kauden ensimmäiset siiat. Siikojen lisäksi onnistuin koukuttamaan kaksi kirjolohta, mutta jotenkin onnistuin karkuuttamaan molemmat heti väsytyksen alussa, toisen komean hypyn seurauksena. Kaikki kalat tartutin rannan tuntumasta perhoja hitaasti uittamalla. Jokainen kala otti sivutapsissa uineeseen koon 14 hares ear -nymfiin. Eniten siikoja olenkin saanut juuri pienehköillä jänisnymfeillä sekä phesant tail -nymfeillä. Useimmiten siian perhokalastus osoittautuu erittäin hankalaksi, vaikka pintovia siikoja olisi paikalla lukuisia. Omalla kohdalla otollisimmat olosuhteet siian kalastukselle saaliin puolesta ovat olleet juuri aamun kaltaiset, jolloin pienen tihkusateen lisäksi myös ajoittainen tuuli rikkoo veden pintaa. Tällöin siimasta ja perhon heittämisestä aiheutuneet pärskeet jäävät nähtävästi kaloilta huomaamatta. 

Ajoittaisesta sateesta ja kovista tuulenpuuskista huolimatta mukava aamupäivä kaikenkaikkiaan parin toisen perhoseuran jäsenen kanssa. Tulevalla viikolla on luvassa pitkä viikonloppureissu Puolangan Suolijoella.

Aurinkolasit kalastukseen

Aurinkolaseiksi kalastukseen suositellaan polarisoiduilla linsseillä varustettuja malleja. Polaroiduilla linsseillä varustetut lasit päästävät vain osan auringonsäteistä lävitseen sekä ne poistavat säteiden heijastumat esimerkiksi veden pinnasta, koska eristeestä, tässä tapauksessa vedestä heijastunut  valo on aina polarisoitunutta. Polarisoiduilla aurinkolaseilla pystyy näkemään veden pinnan alaisia kohteita, kuten kiviä, puita sekä tietenkin kaloja riippuen toki veden puhtaudesta ja väristä.

Jo viime kesänä mietteissä oli uusien kalastuslasien hankinta, mutta nyt vihdoin tälle kaudelle sain ne hankittua. Aurinkolaseja ostaessa kannattaa käydä testailemassa ja mallailemassa eri malleja omaan päähän liikkeessä paikan päällä, koska ainoastaan näin voi varmistua lasien sopivuudesta omaan päähän. Oulun alueella suosin Kiimingissä sijaitsevaa Eräkontiota, jossa on mielestäni riittävän laaja valikoima jokaiselta osa-alueelta, aina sidontamateriaaleista kahluuvarusteista itse vapoihin ja keloihin. Eräkontiossa saa myös ystävällistä palvelua ja usein siellä jääkin suustaan kiinni.

Kaikki aiemmat kokemukseni aurinkolaseista ovat rajoittuneet Polaroidin, Visionin ja Aquan laseihin, eli ns. halpislaseihin, kun liikutaan 50 euron molemmin puolin. Näissä laseissa mielestäni parhaat linssit ovat olleet ominaisuuksiensa puolesta Aqualla, kun taas Vision ja Polaroid ovat tarjonneet omaan päähäni ja etenkin silmään sopivammat kehykset. Uusiksi laseiksi valikoitui lopulta Visionin ja melko tuoreen ruotsalaisen valmistajan Leech Eyewearin väliltä Leechin Street-fire –lasit kuparin värisellä linssillä. Tällä hetkellä käytössäni vanhoista laseista on edelleen harmaalla linssillä varustetut Polaroidit, joten siltä osin ruskea linssi oli hakusessa uusiin laseihin. Harmaasävyisiä linssejä olen käyttänyt pilvisessä säässä, ruskeita vastaavasti auringonpaisteessa. 

Leechin myyntipaketti on hyvin varusteltu, eritoten plussaa kovasta kotelosta, jossa lasit pysyvät ehjänä käytön ulkopuolella. Yhden aurinkoisessa säässä suoritetun testikerran perusteella lasit ovat laadukkaammat kuin aiemmin käytössäni olleet, toki Leechin lasit pyörivätkin sadan euron kieppeillä mallista riippuen, joten ainakin sen puolesta laatua pitääkin odottaa. Mielenkiinnolla odotan erilaisia olosuhteita, jotta lasit pääsevät todella testiin.  

-J

Meritaimenen perässä Kiiminkijoella

Vesistöennusteiden synkistä lukemista huolimatta päätimme Jannen kanssa pyörähtää työpäivän päätteeksi Kiiminkijoen Sämppikoskella. Lupauksia herättävät saaliskuvat koskelta loivat hieman toivoa tulevalle reissulle. Toisaalta, kalan saamisen todennäköisyys kasvaa ainoastaan käyntien ja heittojen kautta. Aiemmat reissut Sämppikoskelle on tullut tehtyä joen etelärannalle, mutta nyt kun talven aikana sain selvitettyä entisen Pohjola-opiston sijainnin, ajatuksena oli käydä katsomassa myös pohjoispuoli koskesta.

Joen rannassa veden korkeus paljastui aivan niin korkeaksi kuin pelättiinkin, rannan pajukot pinnan alla ja matalasta rantatörmästä huolimatta nopeasti syvenevät rannat. Toisaalta rannan miedommat virrat luultavasti olisivatkin kalojen potentiaalisia nousuväyliä, joten kalastus rannalta onnistui mainiosti. Nousimme opiston kohdalta jonkin matkaa ylävirran puolelle, josta aloitimme kalastuksen alavirtaan edeten. Ongelmia aiheutti juurikin suuri oksien ja pajujen määrä rannassa, joita oli syytä varoa perhoa uittaessa.

Tiukan aikataulun vuoksi kalastaminen jäi pariin tuntiin ilman kalakosketuksia, mutta koskaan ei saa luopua toivosta. Opiston edustalla olevan saaren edessä olisi ollut houkuttelevan näköistä miedompaa virtaa, mutta korkean veden vuoksi emme päässeet kahlaamaan saareen. Luultavasti kahluukepin tai pohjan tuntemuksen avulla olisi ollut mahdollista, mutta tällä kertaa emme lähteneet riskillä yrittämään. Vesistöennusteiden mukaan tulva helpottaa tulevina päivinä, joten uuden reissun voisi mahdollisesti käydä viikonlopun tai alkuviikon aikana.  Eilinen vedenkorkeus tilastojen mukaan oli 11,2 metriä.

Lampiongella

Sateen lakattua vietimme keskiviikkoillan Jannen kanssa tankkiautosta nousuaan tekevien lohien kiusana. Kova tuuli toi oman haasteensa kalastukseen; luultavasti sateenkaarirautuparvi olisi ajautunut tuulen ja ruoan mukana tuulen alapuolelle, mutta vastaavasti taas kova tuuli vaikeutti heittämistä merkittävästi. Auringon pikkuhiljaa painuessaan maisemaan myös tuulen ottavuus nousi.

Muutama epätoivoinen heitto vastatuuleen toi muutaman hennon tärpin, mutta mielekkyyden vuoksi piti vaihtaa hieman suojaisempaan paikkaan. Viereisellä heittopaikalla toinen kalamies kertoi tärppejä olleen paljon, muttei ollut vielä saanut yhtään kalaa koukutettua. Nopea haravointi paljasti kalojen löytyvän rantojen läheltä, ja nopeasti sainkin ensimmäisen kalan koukutettua ja pienen väännön jälkeen myös haavin pohjalle. Tyypillinen kilon paikkeilla oleva tuore istari tarttui viehättävän ystävättäreni sitomaan purppurarunkoiseen ja pinkkipyrstöiseen liitsiin.

Liekö kalojen sisäinen kello ollut vielä viljelylaitoksen ruokailuajoissa, sillä ensimmäisen kalan saatuani käytin seuraavalla heitolla jälleen kalan haavissa, jonka jälkeen puoleen tuntiin ei nykyäkään. Kello alkoi näyttää jo nukkumaanmenoaikaa, mutta vielä yhden heittopaikan verran päätin heittää, kun Jannekin toisaalla näytti kalaa väsyttävän. Puolisen tuntia taas tyhjää, kunnes Janne kaivoi GoPronsa esiin ja pyysi anovasti kalaa siiman päähän, jotta saisi vähän materiaalia filmiä varten. Liekö sattumaa vai keskittymisen tulosta, kun ainoastaan parin minuutin jälkeen onnistuin kalan saamaan. Ensimmäisellä otolla purkkiin ja vehkeet pakettiin. 

Helatorstain lampireissu

Alunperin helatorstaille suunniteltu reissu Paltamoon Varis- ja Kongasjoelle siirtyi kovien tulvien vuoksi, joten suuntasimme Jannen kanssa paikalliselle lammelle pahimpia kalastuspaineita helpottamaan. Lyhyen piston aikana ei yhtään kontaktia kaloihin, vaikka siikoja jokunen pinnassa näkyikin. Heitimme rasiat läpi, mutta emme löytäneet sitä kuuluisaa ottiperhoa. Reissun anniksi jäikin lyhyt pätkä videokuvaa ja lämpimät makkarat. Täytynee odottaa säiden ja sen myötä vesien lämpeämistä, jospa kalojen aktiivisuuskin nousisi hyönteisten kuoriutuessa.

Haukikalastusta Hailuodossa, päivä 2

Edellispäivänä puhelinlankojen välityksellä Rovaniemelle Vispaajien toiselle osapuolelle Villelle suoritettu reissuraportti sai miehen innostumaan siinä määrin, että ilmoitti ottavansa kalakamat mukaan seuraavan päivän uusintareissua varten. Mikäpäs siinä, hyvä paikka Villelle kauden avaukseen, kun kaloja riittää. Tai näin ainakin piti olla. 

Sääennuste lupaili sadetta eilisen tapaan, mutta eilisen kauniin auringonpaisteen jälkeen suhtauduimme ennusteeseen pienellä varauksella. Aamulla sää oli kuitenkin pilvinen ja Heinäpäässä myös sateinen. Ajoimme aluksi mantereen puolelle lauttarantaan koluamaan kutualtaita, mutta navakka tuuli vaikeutti heittämistä ja rikkoi altaiden pintaa isoilla aalloilla, joten puolen tunnin tyhjänpyynnin jälkeen ajoimme auton lauttaan ja eilisille paikoille.

Hailuodossa olosuhteet olivat hieman paremmat, suojaisampi paikka ei altistanut kalastajia tuulelle. Kova etelätuuli oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä, vesi oli noussut ja altaiden rantaviiva siirtynyt useita metrejä. Jälleen kaloja rannoilla kävellessä näkyi loittonevan, mutta heittäminen oli liki mahdotonta sakean kortteikon vuoksi.

Reilun tunnin jälkeen neljä lämpöastetta ja yltynyt tuuli taittoi kalamiesten selkärangan. Saldona oli yksi hauen tärppi ja siitä karkuutus, joten hieman karvas maku jäi eilisen hyvän session jälkeen. Ensimmäisiä haukireissuja ja "merellä" ylipäätään, täytyy ottaa jatkossa opiksi. Pettyneinä keula kohti lauttaa ja Suomen peliä jännittämään.

Haukikalastusta Hailuodossa

Vappu vietettiin alta pois ja oli aika suunnata hauen perässä Hailuotoon. Lämmin ja tyyni sää tuntui kesäiseltä kylmän kevään jälkeen, olipa keli otollinen myös hauenkalastuksen kannalta. Hailuodon puolella Volkkarin keula kohti saaren eteläkärkeä ja Rautalettoa. Ensimmäistä kertaa pääsin myös ulkoiluttamaan hankittua settiä kalastuksen merkeissä.

Reilun tunnin kalastuksen aikana rantautimme kymmenkunta haukea mieheen painon vaihdellessa yhdestä kolmeen kiloon. Harmillisesti kalan koko laski jokaisen kalan jälkeen, mutta illan päälle sateen ja ukkosen saavuttua päälle onnistuin koukuttamaan vielä oman päivän suurimman haukeni. Olin myös tyytyväinen uuteen GTfour -vapaani, kasiluokkaisena heitti se vaivattomasti isojakin haukiperhoja olematta kuitenkaan raskas heittää. Kelan jarru vaikutti hyvältä, vaikkakaan en kalojen väsytyksessä sitä päässyt kokeilemaan. 

Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu, saatiin kuvattua myös hieman materiaalia Jannen kanssa mahdollisesti syksyllä koostettavaa videota varten. Päivitellään tilannetta sen suhteen kesän edetessä. Seuraava reissu polttelee jo, mutta useiden jokien kauden avaus vasta kesäkuussa sekä ennusteiden mukaan saapuva ennätystulva rajoittanee jokikalastusta seuraavien viikkojen aikana, joten pääpaino seuraavina viikkoina on seisovan veden kalastuksessa. 

Hankintoja

Kevättalvella talviharrastusten siirtyessä taka-alalle alkoi kalastus pyöriä entistä enemmän mielissä, sitä myöten myös uusien välineiden ostoslista alkoi laajentua. Perhokalastusaiheisia sivuja selaillessa tuntui olevan tarvetta jos jollekkin vavalle, kelalle, mille milloinkin, mutta johonkinhan se oli jälleen raja vedettävä.

Normaalien "kulutustavarahankintojen" lisäksi vapavalikoimaan valikoitui perhokollegalta hankittu Vision GTfour Seatrout 9' #8 -vapa kevyeen hauen ja lohen kalastukseen. Setin täydentää samaan syssyyn hankittu Guideline Watergrip #8-10 -kela, johon yllättäen monta vuotta kauppojen valikoimasta poistumisen jälkeen löytyi vielä sopiva varapuolakin. Siimaksi kauppaan kuului vielä Rion Outbound WF8S1 -siima. Päivitellään myöhemmin tuntemuksia setistä, kunhan haukisesonki alkaa olla kuumimillaan ja reissu on tehty!

Avovesikauden avaus

Lähes perinteeksi muodostunut kauden avausreissu Kostonjoen Kaupinkoskelle ajoittui tänä vuonna aiemmista vuosista poiketen lämpimien säiden vuoksi paria viikkoa totuttua aiemmaksi. Sunnuntain sääennustekin lupaili hyvää, jopa vajaata kymmentä lämpöastetta auringonpaisteella höystettynä, joten sumarihätsinkiä oli odotettavissa. Aiemmista vuosista poiketen vettä oli joessa kohtalaisen paljon, eivätkä rannat olleet kuivana aiempien vuosien tapaan. Keli oli kuitenkin kuin morsian: kylmä ja kuiva!

Navakasta tuulesta ja aiempia vuosia kovemmasta virtauksesta johtuen päätimme aloittaa nymfiseteillä. Kun muita kalastajia ei näkynyt, päätimme lähteä rauhoitusalueen päättävän kyltin alapuolelta kohti muutaman sadan metrin päässä odottavaa jälkimmäistä pientä koskenpätkää. Kylmän veden vuoksi muutamat pinnan yläpuolelle nousseet kivet olivat suosiossa. Muutamaa hentoa tärppiä lukuun ottamatta emme tehneet kalahavaintoja ja kylmyydestä tunnottomat jalat alkoivatkin jo viedä kohti leiriä ja tulentekovälineitä.

Lounaan jälkeen vaihdoimme upposiimoihin, jos kalat lymyäväisivätkin kuopissa kovan virtauksen vuoksi. Ensimmäinen heitto, ajatus karkasi ylilentävään joutsenparveen, missattu tärppi. Noh, kuitenkin lupauksia herättävää aktiivisuutta aamupäivään verrattuna. Uusi heitto samoille sijoille ja sieltähän se reilu 30-senttinen harjus löytyikin. Kausi avattu myös kalojen osalta! Kala takaisin uimaan ja innoissaan seuraavaan heittoon.

Nyt jätimme väliosuudet kalastamatta ja palasimme loppupäähän, aiempien vuosien ottipaikoille. Nyt korreja oli lämpötilan noustua jo suurempia määriä, näyttipä useita kalojakin käyvän pinnassa. Loppureissun aikana koukutimme muutamia pienehköjä harjuksia, joten reissun voidaan katsoa olevan onnistunut. Pakolliset menot Oulussa pakottivat palaamaan jopa hitusen ennenaikaisesti kotiin, juuri kun kalat näyttivät aktivoituvan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiivisin mielin kotimatkalle.

-Jussi