Tyhjää pyytämässä

Pienen tauon jälkeen oli aika suunnata taas kalalle. Kyseiselle viikonlopulle suunniteltu Rovaniemen reissu mahdollisti yhden vuorokausiluvan kalastamisen Rovaniemen ympäristössä. Kohteeksi valittiin Meltausjoki tunteroisen päässä Rovaniemeltä Kittilään päin. Karttaa tutkimalla päätimme suunnistaa Marivaaran kodalle Pahtakoskelle, jonne vaikutti olevan kohtalainen pääsy myös autolla. 

Marivaaran infopisteelle ja Metsähallituksen vuokramökeille vievältä tieltä kodalle kääntyvä metsäautotie osoittautui hyvinkin hankalaksi ajettavaksi normaalilla henkilöautolla, mutta kaikesta huolimatta pääsimme ehjänä sopivalle kääntöpaikalle, johon päätimme auton jättää ja kävellä loppumatkan. 

Perjantaina kerkesimme kalastaa kolmisen tuntia kodan alapuolista osaa. Ensimmäinen lasku kodalta 100 metriä alavirtaan ei antanut nykyäkään. Liekö oluen tuoma rentous vai mikä, mutta alempaa onnistuin ensimmäisellä uitolla saamaan mustalla CDC-nymfillä noin 30-senttisen harjuksen. Toiveita herättävä kala alun tyhjänpyynnin aikana iskeneen epätoivon jälkeen. Virta oli koskessa kohtalaisen kova, ja tämäkin kala tuli vähän miedommasta virrasta kiven takaa peilin reunasta. Koitimme keskittää kalastusta enemmän vastaaviin paikkoihin, mutta loppuillan aikana saimme ainoastaan kaksi harjusta lisää.

Lauantaina jatkoimme kalastusta kodan yläpuolisella pätkällä, mutta parin tunnin session aikana ei nykyäkään. Syitä tälle emme löytäneet, vettä ehkä oli normaalia enemmän, mutta kuitenkin paljon kiviä näkyi myös veden pinnalla, joten hyviä suojapaikkoja kaloille pitäisi olla. 

Jatkoimme kalastusta Sonnikoskella Marivaaran eräkämppien kohdalla, joista toisen kohdalla rannassa oli puussa jokunen hauen ja taimenen pää, kuitenkin jo aika kuivakoita. Koski oli hyvin samantyylinen kuin Pahtakoski eli paljon kiviä pitkin poikin koskea, mikä teki virrasta hyvin monimuotoisen. Nopealla kopaisulla totesimme myös tämän pätkän tyhjäksi. 

Perjantaina menomatkalla kiinnitimme huomiomme Rovaniemeltä Kittilään menevän tien ali virtaavasta Meltausjoen koskesta, joka näytti erittäin houkuttelevalta. Hiljaiselta vaikuttavan Sonnikosken luota mielemme veti jo Patokoskeksi paljastuneelle koskelle, jonka ylitse perjantaina siis ajoimme. 

Patokoskelta löytyi myös erittäin houkuttelevan näköisiä paikkoja, mutta hiljaiselta vaikutti sielläkin. Tähän mennessä koko reissun kevyellä nymfisetillä kalastaneena päätin kokeilla myös streamereita, mutta edelleenkään ei nykyäkään. Sateen alkaessa totesimme reissun olevan paketissa tältä erää, emmekä nähneet Meltausjokea potentiaalisena paikkana myöskään tulevaisuudessa. Pahtakosken kodan vieraskirjaan kirjattujen saalismäärien perusteella myöskään muut eivät ole Meltausjoella saaliilla päässeet juhlimaan. Eri foorumeilta ongittujen tietojen ja kokemusten perusteella haukikanta Meltauksella kukoistaa, joka omalta osaltaan voinee vaikuttaa harjusten vähyyteen. Perjantaina saamani ensimmäinen harjus näytti myös kokeneen kovia kun puolet pyrstöstä oli kadonnut jossain kohtaa matkan varrella.

Syrjähyppy

Pienen tauon jälkeen kalalla, tosin tällä kertaa perhon tilalla vaaput. Huristelimme Ruotsiin viikonlopuksi mökkeilemään ja kun kerran mahdollisuus oli, kävimme myös vaappua järvellä vetämässä. Suomen ja Ruotsin rajan tuntumassa sijaitseva Puostijärvi oli kuuleman mukaan kalaisa järvi, josta myös kuhaa löytyy. Koskaan en vapavälinein kuhaa ole saanut, joten siinä oli viikonlopuksi missiota.

Perjantaina illasta tuulen tyyntyessä ilma oli tämän kesän mittapuulla lämmin suunnatessamme ensimmäiselle kierrokselle järvelle. Perhokalastukseen tottuneena vetouistelu tarjosi vaiheeksi mukavan seesteistä kalastelua ja jutustelua ystävien kanssa. Muutamat pienet hauet tarjosivat aika-ajoin myös tapahtumia muuten rauhalliseen iltaan. Mielenkiintoisimman tapahtuman koimme puolimatkassa takaisin käännyttyämme. Ensin ajoimme veneellä kiveen, tosin puuvene ei kevyestä hitaisusta ollut moksiksaan, ei Titanicia tänään. Ei aikaakaan kun vaappumme olivat samojen kivien takana jumissa.

Näistä selvittyämme jälleen haukea kiinni vaapussa. Oskari koppasi vavan telineestä ja pian huusivat jotain epämääräistä möröstä. Pian kala nousi pintaan kymmenisen metriä veneestä ja näin vaapussa noin puolikiloisen hauen, mielestäni ei vielä täytä mörön kriteerejä, mutta en vielä lannistanut poikien riemua. Pikkuhiljaa kalan lähestyessä venettä huomasin sen itsekin; näkemääni haukeen oli iskenyt kiinni metrin luokkaa oleva hauki ja molemmat olivat jääneet vaappuun kiinni. Pienen väännön jälkeen meillä oli haavissa yhdessä uistimessa kaksi haukea. Pienempi takaisin uimaan ja mitat isommasta: 90 cm ja 5 kg. Hyvä saalis ensimmäistä kertaa vetouistelevalle!

Lauantaina samalle reissulle, mutta kovemman tuulen ja kylmän sään vuoksi kaloja ei tuntunut löytyvän alkuun mistään. Kuitenkin järveä sahatessamme kaloja löytyi niemennokkien välisistä lahukoista, välillä jopa kaikissa kolmessa vavassa yhtä aikaa. Haukea ja ahventa saimme vajaat 20 kutakin, suurimman hauen ollessa parikiloinen. Ahvenet näyttivät olevan yllättävän kookkaita, suurimpien ollessa kolmisenkymmentä senttiä. Näitä otimme viisi mukaan savustettavaksi. Vaikkei kuhaa saatukaan, niin kaikenkaikkiaan mukava viikonloppu mukavissa maisemissa, mutta pienen hairahduksen jälkeen palataan asiaan seuraavan kerran perhokalastuksen merkeissä!

Kainuun koskilla

Lauantaina suunnattiin Volkkarin keula kohti Kainuuta ja Paltamoa. Sateisen kesän vuoksi valuma-alueeltaan suuret joet eritoten ovat edelleen lähes tulvalukemissa, joten päätimme suunnata Kainuun pienille erämaajoille, jos siellä tilanne olisi hieman parempi.

Lauantaina kerkesimme kalastaa kolmea eri koskea, joista ensimmäiseltä saatujen vajaan kolmenkymmenen harjuksen jälkeen kahdella jälkimmäisellä ei kalakontakteja, yhtä taimenen tärppiä lukuunottamatta ollut. Ottiperhoina toimivat pinkki larva ja yökyöpeli, joihin melkolailla tasapuolisesti otteja. Vettä näilläkin oli normaalia enemmän, mutta suuremmalti se ei kalastusta haitannut. Sää oli jo melko kesäinen; tuulelta suojaisissa paikoissa aurinko lämmitti jo melkoisesti. Haittapuolena tyynellä säällä oli runsas sääskien määrä, joka aika-ajoin meinasi tehdä kaupunkilaislapsille kiusaa.

Sunnuntaina hyvin katkonaisesti sääskien seurassa nukutun yön jälkeen suuntasimme hieman syvemmälle Kainuuseen. Lämpötila lähenteli jo aamusta pariakymmentä, hennon tuulenvireen mukavasti viilentäessä kahluuhousuissa kiehuvia kalamiehiä. Ensimmäisellä koskella vettä oli myöskin kohtuu reilusti, mutta omaan makuun vesitilanne oli nyt normaalitasoa parempi, kun kaloille oli selvästi enemmän hyviä paikkoja koskessa. Muita kalamiehiä ei näkynyt, joten päätin käydä ensimmäisellä laskulla haravoimassa kosken pikaisesti streamereillä. Tapahtumia oli hyvin, neljä kalaa ylös asti puolen tunnin sessiolla, kaksi vaaksan mittaista poikasta ja kaksi reilua 40 sentin taimenta. Kolme ensimmäistä kelpuuttivat upposiiman jatkeena sivutapsissa uineen Muddler Minnown, viimeinen suurin kaloista erehtyi mustaan zonkeriin.

Evästauon jälkeen patikoimme jokea alavirtaan kaikki koskipätkät kalastellen. Pari pienempää koskea olivat kohtuu hiljaisia, ainoastaan muutamia parinkymmenen sentin taimenia. Alimmalla kalastetulla koskella saimme useita saman kokoluokan taimenia, mutta tärähti kovimmista kuohuista myös kaksi neljänkymmenen sentin rajoilla ollutta harjusta. Kaikenkaikkiaan kalallisesti hyvä reissu, myös vesitilanne ja sää olivat kalastuksen puolesta erinomaisia, vaikkakin veden kestää vielä hitusen laskeakin ilman että kalastus kärsii.

Opintomatka Kiiminkijoelle

Janin kanssa pyörähettiin Kiiminkijoella Koitelissa Janin ensimmäisellä jokireissulla perhovehkeiden kanssa. Aiemmin hierottu heittotekniikkaa perusasioiden osalta kuntoon, mutta nyt oli aika käydä joella katsomassa mitä se kalastus virtavesissä on. Vettä Koitelissa oli vielä runsaasti, joten normaalivedelläkin hankala kalastettava oli normaaliakin vaikeampi. Pari kertaa koskella käyneenä itse en tunne kosken potentiaalisia kalapaikkoja, joten pinta-alaltaan suuren kosken kalastus on melkoista hakuammuntaa, kun koskessa kaloille hyvän näköisiä paikkoja on lukuisia. Koiteli olisi varmasti mielekäs paikka kalastaa, kun oppisi tuntemaan kosken profiilin paremmin, jolloin kalojakin voisi löytyä.

Vartin kovassa tuulessa roimimisen jälkeen vastatuuleen alaheittoa heittäessä Gtfourin kärkiosa katkesi ja kalastus loppui siihen. Toissapäivänä olin kerennyt hakea juuri postista Visionilta saapuneen tyviosan, joka vaihdettiin takuuseen alkuperäisen korkkikahvan liimausten petettyä. Takuuta vavalla on jäljellä vielä kesäkuun loppuun saakka, toivottavasti aiemmin moitteetta toiminut Visionin takuu toimii myös tällä kertaa. Juuri takuun vuoksi olen suosinut Visionin välineitä ja tähän mennessä takuuseen olen saanut vaihdettua vialliset kahluuhousut, siiman ja kaksi vavan osaa. Varauksettomat kehut Visionille siitä. 

Jostain kumman syystä varavapa jäi tällä kertaa kotiin ja näin loppureissu meni Jania opastaessa. Navakka tuuli alavirran puolelta haittasi omaakin kalastusta, joten helpot olosuhteet eivät olleet aloittelijallekaan. Koitimme etsiä tuulelta suojaista paikkaa, mutta käytännössä sellainen oli ainoastaan Sahasaaren kärjessä ylävirran puolella. Paikka oli siinä mielessä myös hyvä, että siellä onnistui kalastaa kummaltakin puolen virtaa, jolloin heitto-opettelusta saatiin mahdollisimman monipuolista. Kävimme pikaisesti läpi perustyylejä, poikkivirtaan heitosta aina ranskalaistyylistä larvastukseen. Parin tunnin reissulla ei lopulta kaloja näkynyt, mutta oppilaan mieli alkoi tehdä jo uudelle reissulle, joten siltä osin pisto Koiteliin oli varsin onnistunut.

Suolijoki pt. 3

Lauantaina lähdimme eilisillan paikoille, jos sieltä eilisen tapaa löytyisi kalaa muita koskia paremmin. Liekkö kymmentäkään minuttia mennyt, kun Janne väsytteli jo ensimmäistä kalaa samoilta jalansijoilta, josta eilen kaksi kalaa nostettiin. Eilisen tapaan noin kahden kilon kirjolohi oli pian rannalla.

Lupauksia herättäneen kalan jälkeen oli pitkään hiljaista, kunnes Ville onnistui koukuttamaan vastarannalla kovan kuohun viereisestä peilistä vavan liikkeistä päätellen vahvan oloisen kalan, mutta nopeasti kala lopulta katkoi siiman kuohuissa. Myöhemmin vielä Janne onnistui tartuttamaan kalan samoilta kohdilta, mutta se oli niin kaukaa tartutettu, ettemme onnistuneet kalaa haavimaan ja lopulta se irtosikin perhosta.

Vaihdoimme vielä pariksi tunniksi paikkaa, kun kohta kaksi vuorokautta oli samaa koskea kalastanut useampi kalamies kerrallaan, eli kalastuspaine oli erittäinkin kova ja kalansaanti selvästi vähentynyt. Alempana joella ei sielläkään tapahtumia yhtä Jannen mustalla liitsillä saamaa harjusta lukuunottamatta ollut.

Noin kuuden tunnin session jälkeen olimme saaneet lopulta ainoastaan kaksi kalaa ylös asti. Kalastelimme käytännössä koko päivän striimereillä ja liitseillä, mikä osaltaan vähensi harjuskontakteja. Lauantaipäivä alkoi kääntyä jo illaksi, jotenka päätimme lähteä kirjolohen loimutukseen ja saunan lämmitykseen ennen illan Mestareiden liigan finaaliottelua

Kokonaisuudessaan reissu oli onnistunut, vaikka kalastuksen painopisteen siirtyessä harjuksen kalastuksesta kirjolohen ongintaan kokonaiskalamäärä ei hirveän korkeaksi noussutkaan. Vesi on vielä puolisen metriä liian korkealla optimitasosta, mutta toisaalta nyt suuri vesimäärä lupailee riittävästi vettä myös myöhemmälle kesälle. Tilastojen mukaan torstaina mennessä veden korkeus oli 150,65 m ja sunnuntaiksi se nousi tasaisesti aina 150,72 metriin.