Vesistöennusteiden synkistä lukemista huolimatta päätimme Jannen kanssa pyörähtää työpäivän päätteeksi Kiiminkijoen Sämppikoskella. Lupauksia herättävät saaliskuvat koskelta loivat hieman toivoa tulevalle reissulle. Toisaalta, kalan saamisen todennäköisyys kasvaa ainoastaan käyntien ja heittojen kautta. Aiemmat reissut Sämppikoskelle on tullut tehtyä joen etelärannalle, mutta nyt kun talven aikana sain selvitettyä entisen Pohjola-opiston sijainnin, ajatuksena oli käydä katsomassa myös pohjoispuoli koskesta.
Joen rannassa
veden korkeus paljastui aivan niin korkeaksi kuin pelättiinkin, rannan pajukot
pinnan alla ja matalasta rantatörmästä huolimatta nopeasti syvenevät rannat.
Toisaalta rannan miedommat virrat luultavasti olisivatkin kalojen
potentiaalisia nousuväyliä, joten kalastus rannalta onnistui mainiosti. Nousimme
opiston kohdalta jonkin matkaa ylävirran puolelle, josta aloitimme kalastuksen
alavirtaan edeten. Ongelmia aiheutti juurikin suuri oksien ja pajujen määrä
rannassa, joita oli syytä varoa perhoa uittaessa.
Tiukan aikataulun
vuoksi kalastaminen jäi pariin tuntiin ilman kalakosketuksia, mutta koskaan ei
saa luopua toivosta. Opiston edustalla olevan saaren edessä olisi ollut
houkuttelevan näköistä miedompaa virtaa, mutta korkean veden vuoksi emme
päässeet kahlaamaan saareen. Luultavasti kahluukepin tai pohjan tuntemuksen
avulla olisi ollut mahdollista, mutta tällä kertaa emme lähteneet riskillä
yrittämään. Vesistöennusteiden mukaan tulva helpottaa tulevina päivinä, joten
uuden reissun voisi mahdollisesti käydä viikonlopun tai alkuviikon aikana. Eilinen vedenkorkeus tilastojen mukaan oli
11,2 metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti